© Lehtikuva / Soile Kallio

Einojuhani Rautavaara

Einojuhani Rautavaaran monissa sävellyksissä on mystiikka ja rituaali tärkeässä osassa. Näin voisi päätellä myös monien teosten nimistä kuten Angels and Visitations, Angel of Dusk ja Annunciation.

”Viimeisenä kesänä ennen sotaa veivät vanhempani minut matkalle Valamon saariluostariin”, kirjoittaa säveltäjä Einojuhani Rautavaara. Tuo käynti oli kymmenvuotiaalle pojalle elämys, joka palautui nuoren säveltäjän mieleen vuosia myöhemmin New Yorkissa. ”Siellä kohtaamani bysanttilaisten ikonien värikkäät kuva t inspiroivat säveltämään sarjan Ikonit (1955) pianolle”.

Rautavaaran varhaiskauden pianoteos Ikonit kuullaan Kirkko soikoon -festivaalin avajaiskonsertissa. Ikonit-sarjaa voi uskonnollisen aihepiirinsä puolesta pitää eräänlaisena pienimuotoisempana ortodoksisena vastineena Messiaenin 1940-luvun hengellisille pianoteoksille Visions de l’Amen, 1943 ja Vingt regards sur l’enfant Jésus (1944), jotka myös esitetään festivaalilla.

Rautavaaran kaksi maanantaina 7.4. festivaalilla kuultavaa pianosonaattia ovat läheisiä sukulaisteoksia. Kummallakin on lisänimi, mutta mitään ohjelmamusiikkia ne eivät säveltäjän mukaan ole. ”Kristus ja kalastajat (1969) oli ensimmäinen pianosonaattini. Sen saksankielinen nimi Christus und die Fischer on peräisin vanhan taulun jäljennöksestä, joka sattumalta riippui pianon päällä kesähuvilassani Pyhämaalla, meren ulkosaaristossa”, Rautavaara kertoo.

Toinen sonaatti Tulisaarna, The Fire Sermon (1970) on syntynyt voimakkaasta tunnelmasta, ”joka säteili minulle juuri tuosta sanasta, sen englanninkielisestä muodosta Fire Sermon. Säveltäjän mukaan fire sermon on muistuma ja peräisin T. S. Elliotin runosta The Waste Land , mutta muuta yhteyttä runoon ei tällä musiikilla ole.

Risto Lauriala soittaa Rautavaaran pianosonaatit Folke Gräsbeckin ja Laurialan konsertin aluksi maanantaina 7.4. klo 19 Temppeliaukion kirkossa. Konsertin pääteoksena on Messiaenin virtuoosinen Amen-näkyjä kahdelle pianolle nelikätisesti.